Loma-ahdistusta

perjantai 7. heinäkuuta 2017

Heinäkuusta on kohta kulunut ensimmäinen viikko. Olen tämän viikon jo lomaillut yksin ja näin meneekin loppukesä. Yritän suuntautua mahdollisimman paljon positiiviseen ajatteluun, mutta monesti huomaan kuitenkin miten mieleni kääntää katsomaan asioita väärästä vinkkelistä. Onneksi tätäkin puolta voi harjoituttaa kun sen on tiedostanut. Kysymys on siis tällä hetkellä siitä, että yritän kertoa itselleni ettei kesä ole vielä loppumassa! 

Nyt on heinäkuun alku ja itselläni on lomaa jäljellä vielä kokonaisia viikkoja neljä, melkein jopa viisi. Miten ihmeessä ihmisestä sitten voi tuntua tältä? Olen kuullut käytettävän termiä lomamasennus. Ei minulla oikeaa masennusta ole ja en nyt niin alakuloinenkaan ole. Iloitsen lomastani erittäin paljon. Lomalla en ole sidottu ajattelemaan työasioita vaan voin kerrankin miettiä aivan muuta, saan herätä rauhassa siihen aikaan kuin haluan (vaikka se sitten olisi klo 6, kuten arkiaamuna), pystyn tapaamaan ystäviä yms. Ja kun ajattelen että on vasta heinäkuun 7. päivä, se kuulostaakin melko hyvältä. 

Muttamutta! Kalenteri-ihmisenä on hyvin vaarallista mennä ottamaan kalenteri esiin ja alkaa selata jäljellä olevia viikkoja, viikonloppuja, etenkin vapaita sellaisia ja huomata ylipäätään ettei niitä ole paljoa. Silloinhan se ahdistus iskeekin. Tämä loma oli tässä. Heitänkö heti hanskat tiskiin?! 😂 

Kesä on niin lyhyt meillä Suomessa. Helteet eivät ole alkaneet (en oikeasti edes pidä niistä!!). Niin paljon on odotuksia ladattu kesälle. Miten oma summer bucket listini on edelleen kirjaamatta? Osa ihanista asioista ja suunnitelluista sellaisista on kyllä päässäni, mutta kun ne ovat siellä niin eihän ne ole suunniteltuina. Kesä loppuu ennen kuin siitä ehtii edes nauttia. 

Kaiken kaikkiaan järki käteen. Loma on lomaa joka tapauksessa. Parasta on jo se, että ylipäätään minulla on loma. Sitäkään ei ole kaikilla. Pääasiassa poutapäiviä on ollut mielestäni tarpeeksi. Oma piha on kesäkunnossa ja kukat kukkivat. Saimme lomailla 3 viikkoa yhdessä. Olen jo omalla lomaviikollani ehtinyt nähdä ystäviä kolmena eri päivänä. Kerrankin siihen on aikaa ja voimia. Edessä on vielä ainakin kaksi mukavaa minilomaa eri kaupunkeihin. Hyvältähän tämä vaikuttaa loppujen lopuksi. Positiivisen kautta! 💙




Pumpulihääpäivä

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Eilen vietimme toista hääpäiväämme. Eri lähteistä jo viime vuonna selvittelin eri vuosien hääpäivien nimiä. Olin mielessäni muistellut, että ensimmäistä hääpäivää kutsutaan paperihääpäiväksi. Tietoa etsiessäni selvisi, että ensimmäistä ja toista hääpäivää voi kutsua jopa samoilla nimillä. Mielestäni erikoista. Eikö olisi selvempää, että olisi päätetty kumpi nyt sitten on kumpi? Kuitenkin, jos viime vuonna vietimme paperihääpäivää niin tänä vuonna sitten eri nimellä eli pumpulihääpäivää.

Kaksi vuotta tuntuu menneen nopeasti, mutta toisaalta sitä tarkemmin mietittyäni, onhan siihen mahtunut vaikka ja mitä. Suurimpana on kuitenkin tunne siitä, että nämä vuodet ovat olleet elämäni parasta aikaa. Olen kiitollinen siitä, että olen saanut vierelleni juuri tämän ihmisen 💙









Todettakoot vielä tähän loppuun, että juhlistimme hääpäiväämme tätä kakkua nauttien. Tai niin ajatus oli. Moni kakku päältä kaunis pätee ihan konkreettisesti tähän kakkuun. Jos kakku voi olla pahaa niin tämä oli. Taisin syödä kaksi pientä lusikallista ja se oli siinä. En saanut nielaistua enempää. Harvinaista minulle! 😀

Oman pihamme rhodot

torstai 29. kesäkuuta 2017

Jatketaan tänäänkin rhodo-teemalla, sillä ehdin ottaa kuvia reilu viikko sitten oman pihamme kukkivista yksilöistä. Kukkia on vieläkin rhodoissamme, mutta puolet niistä on jo tippunut pois. Nämä alppiruusut sijaitsevat talomme toisessa päädyssä muodostaen oman alueensa. Pihalta löytyy kaksi alppiruusua ja atsalea. 

Kirjoittelin näistä kesällä 2015, jolloin nämä istutettiin. Jos käy katsomassa silloisia kuvia niin mielestäni nämä olivat tuuheampia ja vihreämpiä. Meillä tosiaan on melko hankala maaperä, mutta positiivisen kautta - nämä ovat elossa ja kukkivat tänäkin vuonna! 







Viime vuonna alppiruusut eivät mielestäni tehneet minkäänlaista uutta latvustoa, mutta tänä vuonna nämä näyttävät kasvavan myös kokoa. Voittajafiilis! Kukat olivat suuret ja näyttävät. Rhodojen kukkiessa ne tuovat pihalle kyllä kukkaloistoa. 




Atsalea taisi saada viime talvena rusakon hampaat itseensä, sillä se on nyt toispuolinen. Kuvasta näkyykin, miten kukkalatvuksesta on toinen haara kaluttu pois. Iloksemme se kuitenkin tekee juuresta uutta oksaa, joten ei tämä taida ihan menetetty yksilö kuitenkaan olla. Atsalea on paljaamman näköinen muutoinkin kun vertaa näihin meidän alppiruusuihin. 







Jotain uutta tällekin vuodelle. Kuvasta löytyy syyshortensia 💛 Kaikki jotka ovat meillä käyneet, minä kesänä tahansa, tietävät ihastukseni jalohortensiaa kohtaan. Tänä vuonna olen tehnyt poikkeuksen ja minulla ei ole kuin yksi pieni ruukussa. Hortensiat ovat niin upeita, herkkiä ja kauniita mutta inhoan sitä, että se vaihtaa melko nopeasti väriään ruskaiseksi. 

Olen ihaillut jo muutaman vuoden syyshortensiaa. Voi miten kauniit ovatkaan sen valkoisen hennon vaaleanpunertavaan taittavat kukat. Paineita siis tuolle yksilölle kukinnon suhteen! Tässä paikalla oli muutaman vuoden yrittämässä kasvua jaloangervo (3kpl). Odotus oli, että niistä olisi kasvanut tuuhea puska mutta toisin kävi. Maaperä on hankala, mutta haluan silti aina yrittää. Nyt yritämme siis tällä. 

Tällä kertaa oman pihan tarinan parissa 😀
by mlekoshi