Mustat villalapaset

torstai 19. lokakuuta 2017

Lapasia ja patikointia. Lomaviikon to do - listalle sisältyi patikkaretki, jonka toteutimme tänään. Kohteena oli jälleen Kurjenrahkan kansallispuisto ja siellä Savojärvenkierros. Olemme patikoineet sen jo useita kertoja, mutta aina vaan reitin maisemat jaksavat ihastuttaa. Meillä on tapana lähteä reitille heti aamulla ja olimme tänäänkin reitin taukopaikalla ensimmäisinä sytyttämässä grillikatokseen tulta. Pian paikalle saapuikin porukkaa jo ruuhkaksi asti. 

Otin kuvissa näkyvät lapaset mukaan, koska ajattelin kuvata ne paremmissa maisemissa kuin kotona. Lapaset ovat tämän viikon aikaansaannokseni. Näin viikonloppuna eräässä liikkeessä mustat villalapaset, joihin ihastuin. Hintaa niillä oli noin 50 euroa. Tiistaina kävin lankakaupassa ja siitä se sitten lähti. Tuotoksena omatekeleet, joiden hinnaksi tuli noin 10 euroa sekä lisäksi sain mukavaa tekemistä. Mustat lapaset eivät olleetkaan helpoimmasta päästä kuvattava kohde!
  






 Ihaninta lomalla on ollut se, että kerrankin on ollut roppakaupalla aikaa tehdä kaikkea ihanaa. Käsitöitä on neljä projektia menossa - onneksi näitä myös valmistuu 💛


Pihakukat talveksi

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

No niin, nyt on näin syyslomaviikon kunniaksi päivitetty syyskukat talvisemmiksi. Näillä on tarkoitus mennä kevääseen asti, jolloin vuorossa ovat perinteiset narsissit, helmililjat ja orvokit. Pihamme on pieni, mutta olen jakanut sen kahteen ryhmittymään. Pihan pienuudesta huolimatta se jakautuu etuoven edustaan ja terassin osuuteen. Näin ryhmittelin kukat tälläkin kertaa. 

Päätän aina ennen kukkaostoksille lähtemistä, että haluan pitäytyä koko pienen pihan osalta samassa värimaailmassa ja tyylissä. Tälläkin kertaa mielessäni oli valkoiset callunat ja sitten jotain vihreää sekä hopeista sen rinnalle. Kuinkas kävikään. Miksi pinkit callunat alkavat aina kuiskia hyllyistä?

Alla näkyy ensin terassin portaille tullutta asetelmaa. Kukkaruukkuja löytyy vaikka millä mitalla, mutta talveksi halusin laittaa ajatuksella "less is more". Terassin portaille valikoituikin vain kaksi betoniruukkua ja niihin kukat. Halusin callunaa sekä korkeuseroa tuomaan pienen sypressin. Ensin sypressikukkaruukussa oli vain vihreä calluna sen lisäksi, mutta mietin vieläkin sitä mikä sai minut lisäämään sinne vielä punertavankin callunan 😅





Sitten päästään etuovelle. Etuovella oli kesällä yksi pienempi valkoinen ruukku enemmän ja nyt vein sen varastoon. Pitäydyin etupihan osalta melkein suunnitelmassani. Halusin ison sypressin korkeaan ruukkuun. Tähän on suunnitelmissa lisätä ensi kuun puolella valot. Ajatus valaistusta etuovesta on iskostunut mieleeni. Mietin pitkään laitanko murattia sypressin juurelle, sillä se ei taida talvea kestää. Päädyin laittamaan muutaman pienen. 

Matalampaan ruukkuun laitoin pelkkiä callunoita. Miksi siis pitäydyin melkein suunnitelmassani - callunat eivät ole valkoisia vaan ihanan hennon punaisia. Syy siihen, miksi valkoiset callunat jäivät kauppaan on se, että ne olivat kaikki huonon näköisiä. 





En malta odottaa, että saan kietoa valot sypressin ympärille - ja vielä kun saisimme tänä talvena lunta maahan! 

Syysloma

maanantai 16. lokakuuta 2017

Syyslomaviikko on alkanut ja tätä on odotettu. Ei sillä, pidän työstäni erittäin paljon, mutta kyllä  viikon loma tuo ihanan tauon syksyyn. Kuten olen aiemminkin täällä todennut, syyslomaviikko puolittaa syksyisen työrupeaman. Kesästä syyslomaan on tasan sama määrä työviikkoja kuin syyslomaviikosta jouluun. Syyslomaviikko on minulle rajapyykki myös vuoden ihanimman neljänneksen alkuun. Joko kohta uskaltaa jo J-sanan sanoa?

Tänä vuonna lomailemme yhdessä, mikä tuntuu mukavalle. Aloitimme lomamme jo viikonloppuna pienen Helsinkiin suunnatun kaupunkiloman parissa. Yöpyminen ihanassa hotellissa, pitkä illallinen erinomaisessa ravintolassa eikä hotelliaamiaistakaan saa unohtaa. Voisiko loma mukavammissa merkeissä alkaa. 






Syyslomalta toivon: 

→ muutamaa aurinkoista päivää
→ rentoa kotoilua
→ hetkiä käsitöiden parissa
→ yhtä luettua kirjaa
→ kiireettömyyttä
→ syysistutusten laittoa ja syksyisiä pihapuuhia
→ patikkaretkeä 
→ korvapuustien leivontaa
→ kuntosalilla käyntiä 

Uskon, että monikin näistä toiveista toteutuu. Ihanaa viettää lomaa ilman isompia suunnitelmia. 

Hyvää syyslomaviikkoa muillekin sitä viettäville! 


Kausivalot viritetty

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Meillä on jo ensimmäiset kausivalot asennettuna! Entäs teillä?

Olen alkanut käyttää sanaa kausivalot, koska eiväthän nämä nyt jouluvalotkaan ole vielä. Valoista käytetty sana muuntuu vuodenajan mukaan, joten puhutaan vielä tässä kohtaa syksyä kausivaloista. Nämä valot ovat viimevuotiset ja toimivat edelleen hyvin. Maksoin näistä juuri ja juuri kymmenen euroa. Hintansa arvoiset täysin ja menin viikonloppuna ostamaan jo uudet samanlaiset. 

Olen aina vältellyt pattereilla toimivia valosarjoja siitä syystä, että patterit ovat jatkuvasti loppu. Näiden valosarjojen helppous kuitenkin on se, että ne voi asentaa lähes minne tahansa. Meidän valot ovat led-valot, joten pattereiden kuluminen on melkoisen pientä verrattuna perinteisiin valoihin. Viime talven aikana taisin vaihtaa patterit valosarjaan ainoastaan yhden kerran. Se on melko vähän minusta!

Asettelin valosarjan ensin eteisen lipaston päälle, jossa se oli viime talvena. Kuitenkin eteinen on kodissamme sellaisessa kohtaa, että emme kävele siitä ohi välttämättä ollenkaan kotona ollessamme. Haluan nähdä valot, joten siirsin ne nyt keittiömme sivussa olevan käytävän sivupöydälle. Toinen ostamani valosarja taitaa päätyä kuitenkin eteiseen, sillä sen verran kivalta se sielläkin näyttää. 






On ihanaa sytytellä päivän päätteeksi tunnelmalliset valot kotona, istua tekemään käsitöitä samalla kun ulkona sade ja tuuli paukuttaa kattoa 💚

Metsäretkellä - KAL

maanantai 9. lokakuuta 2017

Muutama viikko kului metsäretkellä syyskuun lopussa. Niina Laitisen uusin KAL (knit along) - projekti oli nimeltään metsäretket. Jälleen kudoimme tuttuun tapaan pitkää kirjoneulesukkaa. Osallistuin tällä kertaa projektiin täysin suositelluilla väreillä. Poikkeuksen tein siinä, että puikoita putosi tällä kertaa miesten sukat. Itselläni on useita pitkiä kirjoneulesukkia kaapissa, joten en tarvinnut sellaisia itselleni. No, eihän se aina tarpeesta kiinni ole! 😄

Jos kiinnostuit niin Facebookissa on ryhmä nimeltä Taimitarha. Vanhatkin projektiohjeet näkyvät siellä eli mukaan pääsee koska vaan. Tietysti hauskinta on neuloa aikataulussa, jolloin kanssaneulojat postailevat vaihekuvia ja keskustelu on vilkasta. Ohjeet kuitenkin säilyvät siellä näkyvillä. 

Kuvissa miesmalli kera sukkien - kaikkeen sitä joutuu, kun sukat saa! 😉







Seuraava KAL alkaa 1.12.2017 - paras joulukalenteri ikinä! 

Loppukesän kukat

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Pitkästä pitkästä aikaa taas tallentamassa muistoja tänne blogin puolelle. Tauko ei ole ollut suunniteltu vaan johtui täysin teknisistä ongelmista. Tietokoneeni hajosi heinäkuussa. Akku turposi niin, että näppäimistö oli kuprullaan. 

Pärjäilin tämän välin työkoneellani, mutta eihän sillä kuvia käsitellä. Tässä kohtaa vuotta oli kuitenkin pakko luovuttaa ja hankkia uusi tietokone. Koneen merkistä en kuitenkaan suostunut tinkimään ja MacBookilla mennään edelleen. Tämä on jo kolmas MacBookkini. Hyväksi todettua ei kannata vaihtaa. Vuodenajoista rakkaimmat eli syksy ja joulu (vuodenaika?) ovat edessä. Mitä tulisikaan, jos en pystyisi käsittelemään kuviani. No ei mitään! 😅

Täällä siis ollaan taas ja pääsen palailemaan rakkaan valokuvausharrastukseni pariin. Ennen siirtymistä syksyyn, palaan vielä kesään listaamalla ajatuksia menneestä valoisasta ajasta. Kuvituksena on loppukesältä oma kukkapenkkimme. 






Kesällä 2017: 

💛 Kävin Italiassa perheeni kanssa

💛 Pidin siitä, että kesä ei ollut helteinen vaan juurikin sopiva

💛 Tänä vuonna meillä ei ollut pihaprojekteja - kaikki on valmista

💛 Olin kiitollinen siitä, että sain tänäkin vuonna lomailla koko kesän

💕 Vietimme toista hääpäiväämme

💛 Pääsimme juhlistamaan useammankin läheisen tärkeitä etappeja elämässä

💛 Ja se vähemmän mukana asia eli tietokoneen hajoaminen!



Ulkona tulee vettä ja lehtiä on jo tippunut paljonkin puista. Syksy on saapunut.

Loma-ahdistusta

perjantai 7. heinäkuuta 2017

Heinäkuusta on kohta kulunut ensimmäinen viikko. Olen tämän viikon jo lomaillut yksin ja näin meneekin loppukesä. Yritän suuntautua mahdollisimman paljon positiiviseen ajatteluun, mutta monesti huomaan kuitenkin miten mieleni kääntää katsomaan asioita väärästä vinkkelistä. Onneksi tätäkin puolta voi harjoituttaa kun sen on tiedostanut. Kysymys on siis tällä hetkellä siitä, että yritän kertoa itselleni ettei kesä ole vielä loppumassa! 

Nyt on heinäkuun alku ja itselläni on lomaa jäljellä vielä kokonaisia viikkoja neljä, melkein jopa viisi. Miten ihmeessä ihmisestä sitten voi tuntua tältä? Olen kuullut käytettävän termiä lomamasennus. Ei minulla oikeaa masennusta ole ja en nyt niin alakuloinenkaan ole. Iloitsen lomastani erittäin paljon. Lomalla en ole sidottu ajattelemaan työasioita vaan voin kerrankin miettiä aivan muuta, saan herätä rauhassa siihen aikaan kuin haluan (vaikka se sitten olisi klo 6, kuten arkiaamuna), pystyn tapaamaan ystäviä yms. Ja kun ajattelen että on vasta heinäkuun 7. päivä, se kuulostaakin melko hyvältä. 

Muttamutta! Kalenteri-ihmisenä on hyvin vaarallista mennä ottamaan kalenteri esiin ja alkaa selata jäljellä olevia viikkoja, viikonloppuja, etenkin vapaita sellaisia ja huomata ylipäätään ettei niitä ole paljoa. Silloinhan se ahdistus iskeekin. Tämä loma oli tässä. Heitänkö heti hanskat tiskiin?! 😂 

Kesä on niin lyhyt meillä Suomessa. Helteet eivät ole alkaneet (en oikeasti edes pidä niistä!!). Niin paljon on odotuksia ladattu kesälle. Miten oma summer bucket listini on edelleen kirjaamatta? Osa ihanista asioista ja suunnitelluista sellaisista on kyllä päässäni, mutta kun ne ovat siellä niin eihän ne ole suunniteltuina. Kesä loppuu ennen kuin siitä ehtii edes nauttia. 

Kaiken kaikkiaan järki käteen. Loma on lomaa joka tapauksessa. Parasta on jo se, että ylipäätään minulla on loma. Sitäkään ei ole kaikilla. Pääasiassa poutapäiviä on ollut mielestäni tarpeeksi. Oma piha on kesäkunnossa ja kukat kukkivat. Saimme lomailla 3 viikkoa yhdessä. Olen jo omalla lomaviikollani ehtinyt nähdä ystäviä kolmena eri päivänä. Kerrankin siihen on aikaa ja voimia. Edessä on vielä ainakin kaksi mukavaa minilomaa eri kaupunkeihin. Hyvältähän tämä vaikuttaa loppujen lopuksi. Positiivisen kautta! 💙




Pumpulihääpäivä

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Eilen vietimme toista hääpäiväämme. Eri lähteistä jo viime vuonna selvittelin eri vuosien hääpäivien nimiä. Olin mielessäni muistellut, että ensimmäistä hääpäivää kutsutaan paperihääpäiväksi. Tietoa etsiessäni selvisi, että ensimmäistä ja toista hääpäivää voi kutsua jopa samoilla nimillä. Mielestäni erikoista. Eikö olisi selvempää, että olisi päätetty kumpi nyt sitten on kumpi? Kuitenkin, jos viime vuonna vietimme paperihääpäivää niin tänä vuonna sitten eri nimellä eli pumpulihääpäivää.

Kaksi vuotta tuntuu menneen nopeasti, mutta toisaalta sitä tarkemmin mietittyäni, onhan siihen mahtunut vaikka ja mitä. Suurimpana on kuitenkin tunne siitä, että nämä vuodet ovat olleet elämäni parasta aikaa. Olen kiitollinen siitä, että olen saanut vierelleni juuri tämän ihmisen 💙









Todettakoot vielä tähän loppuun, että juhlistimme hääpäiväämme tätä kakkua nauttien. Tai niin ajatus oli. Moni kakku päältä kaunis pätee ihan konkreettisesti tähän kakkuun. Jos kakku voi olla pahaa niin tämä oli. Taisin syödä kaksi pientä lusikallista ja se oli siinä. En saanut nielaistua enempää. Harvinaista minulle! 😀

Oman pihamme rhodot

torstai 29. kesäkuuta 2017

Jatketaan tänäänkin rhodo-teemalla, sillä ehdin ottaa kuvia reilu viikko sitten oman pihamme kukkivista yksilöistä. Kukkia on vieläkin rhodoissamme, mutta puolet niistä on jo tippunut pois. Nämä alppiruusut sijaitsevat talomme toisessa päädyssä muodostaen oman alueensa. Pihalta löytyy kaksi alppiruusua ja atsalea. 

Kirjoittelin näistä kesällä 2015, jolloin nämä istutettiin. Jos käy katsomassa silloisia kuvia niin mielestäni nämä olivat tuuheampia ja vihreämpiä. Meillä tosiaan on melko hankala maaperä, mutta positiivisen kautta - nämä ovat elossa ja kukkivat tänäkin vuonna! 







Viime vuonna alppiruusut eivät mielestäni tehneet minkäänlaista uutta latvustoa, mutta tänä vuonna nämä näyttävät kasvavan myös kokoa. Voittajafiilis! Kukat olivat suuret ja näyttävät. Rhodojen kukkiessa ne tuovat pihalle kyllä kukkaloistoa. 




Atsalea taisi saada viime talvena rusakon hampaat itseensä, sillä se on nyt toispuolinen. Kuvasta näkyykin, miten kukkalatvuksesta on toinen haara kaluttu pois. Iloksemme se kuitenkin tekee juuresta uutta oksaa, joten ei tämä taida ihan menetetty yksilö kuitenkaan olla. Atsalea on paljaamman näköinen muutoinkin kun vertaa näihin meidän alppiruusuihin. 







Jotain uutta tällekin vuodelle. Kuvasta löytyy syyshortensia 💛 Kaikki jotka ovat meillä käyneet, minä kesänä tahansa, tietävät ihastukseni jalohortensiaa kohtaan. Tänä vuonna olen tehnyt poikkeuksen ja minulla ei ole kuin yksi pieni ruukussa. Hortensiat ovat niin upeita, herkkiä ja kauniita mutta inhoan sitä, että se vaihtaa melko nopeasti väriään ruskaiseksi. 

Olen ihaillut jo muutaman vuoden syyshortensiaa. Voi miten kauniit ovatkaan sen valkoisen hennon vaaleanpunertavaan taittavat kukat. Paineita siis tuolle yksilölle kukinnon suhteen! Tässä paikalla oli muutaman vuoden yrittämässä kasvua jaloangervo (3kpl). Odotus oli, että niistä olisi kasvanut tuuhea puska mutta toisin kävi. Maaperä on hankala, mutta haluan silti aina yrittää. Nyt yritämme siis tällä. 

Tällä kertaa oman pihan tarinan parissa 😀
by mlekoshi